3-2-1-varmuuskopiointisääntö käytännössä

Tietojen menetys on yksi turhauttavimmista digitaalisen arjen ongelmista. Kovalevy voi hajota, tietokone voidaan varastaa tai kiristyshaittaohjelma voi lukita kaikki tiedostosi. Näiden tilanteiden varalle on olemassa yksinkertainen mutta tehokas periaate: 3-2-1-varmuuskopiointisääntö.

Sääntö on peräisin valokuvaaja Peter Kroghilta, ja se on sittemmin vakiintunut tietoturva-alan kultaiseksi standardiksi niin kotikäyttäjille kuin yrityksille. Sen noudattaminen ei vaadi teknistä erityisosaamista eikä valtavaa budjettia.

Mikä on 3-2-1-sääntö?

Periaate on yksinkertainen ja koostuu kolmesta osasta:

• 3 kopiota tiedoistasi — alkuperäinen ja kaksi varmuuskopiota
• 2 eri tallennusmuotoa — esimerkiksi sisäinen kovalevy ja ulkoinen asema
• 1 kopio eri sijainnissa — fyysisesti erillään muista, kuten pilvipalvelussa tai toisessa rakennuksessa

Ajatus on, että yksikään yksittäinen tapahtuma ei voi tuhota kaikkia kopioitasi samanaikaisesti. Jos tietokoneesi sisäinen kovalevy hajoaa, sinulla on ulkoinen varmuuskopio. Jos tulipalo tuhoaa kotisi, pilvipalvelussa oleva kopio on turvassa.

Kolme kopiota — miksi yksi varmuuskopio ei riitä?

Moni ajattelee, että yksi varmuuskopio riittää. Todennäköisyyslaskenta kuitenkin osoittaa toisin. Jos yksittäisen tallennuslaitteen vikaantumistodennäköisyys on esimerkiksi 1:100, kahden laitteen samanaikaisen hajoamisen todennäköisyys on jo 1:10 000. Kolmella kopiolla päästään tasolle 1:1 000 000.

Lisäksi varmuuskopio voi olla viallinen ilman että huomaat sitä. Kopiointi on saattanut keskeytyä, tiedosto voi olla korruptoitunut tai levy voi olla alkanut hiljalleen rapistua. Kolmas kopio antaa ylimääräisen turvaverkon.

Käytännössä kolme kopiota tarkoittaa yleensä:

1. Alkuperäiset tiedostot tietokoneen sisäisellä levyllä
2. Ensimmäinen varmuuskopio ulkoisella kovalevyllä tai NAS-verkkolevyllä
3. Toinen varmuuskopio pilvipalvelussa tai toisessa fyysisessä sijainnissa

Kaksi eri tallennusmuotoa

Saman valmistajan samanmallisissa kovalevyissä voi olla identtinen valmistusvirhe. Siksi on tärkeää, että kopiot eivät ole kaikki samanlaisilla laitteilla. Tallennusmuotojen monipuolisuus suojaa teknologiakohtaisilta riskeiltä.

Hyviä yhdistelmiä kotikäyttäjälle ovat esimerkiksi:

• Tietokoneen SSD + ulkoinen kovalevy — edullisin vaihtoehto, toimii useimmille
• Tietokoneen SSD + NAS-verkkoasema — automaattinen verkkokopiointi, ei tarvitse muistaa kytkeä kaapelia
• Sisäinen levy + pilvipalvelu — toimii myös silloin, kun unohdat ulkoisen levyn

Tallennusmuotojen valinnassa kannattaa miettiä myös tiedostojen luonnetta. Valokuville ja videoille tarvitaan paljon tilaa, joten edullinen ulkoinen kovalevy voi olla järkevin. Asiakirjoille ja pienemmille tiedostoille pilvipalvelu on kätevä, koska synkronointi tapahtuu automaattisesti.

Yksi etäkopio — turvaa pahin skenaario

Etäkopio on 3-2-1-säännön kriittisin osa, mutta samalla se, joka useimmiten jää toteuttamatta. Jos kaikki kopiosi ovat samassa huoneessa, tulipalo, vesivahinko tai murto voi tuhota ne kaikki kerralla.

Etäkopion toteuttamiseen on useita tapoja:

• Pilvipalvelu on ylivoimaisesti suosituin ratkaisu. Palvelut kuten Backblaze, iDrive tai vastaavat tarjoavat rajatonta tai suurikapasiteettista tallennustilaa kuukausimaksulla. Tiedot siirtyvät salattuina ja automaattisesti.
• Ulkoinen kovalevy toisessa osoitteessa — esimerkiksi työpaikalla tai sukulaisen luona. Vaatii säännöllistä kuljettamista, mutta ei kuukausimaksuja.
• Toinen NAS-asema eri sijainnissa — mahdollistaa automaattisen synkronoinnin kahden paikan välillä. Teknisesti edistynein mutta myös kallein vaihtoehto.

Käytännön esimerkki: perheen varmuuskopiointi

Kuvitellaan neljän hengen perhe, jolla on kaksi tietokonetta, puhelimet ja 15 vuoden valokuva-arkisto. Näin 3-2-1-sääntö voisi toteutua käytännössä:

Kopio 1: Alkuperäiset tiedostot perheen tietokoneilla ja puhelimissa.

Kopio 2: Kotona oleva NAS-verkkoasema, johon kaikki laitteet varmuuskopioivat automaattisesti Wi-Fin kautta. NAS:ssa on kaksi kovalevyä peilaustilassa (RAID 1), joten yhden levyn hajoaminen ei aiheuta tietojen menetystä.

Kopio 3: Pilvipalvelu, johon NAS synkronoi tärkeimmät kansiot automaattisesti. Vaihtoehtoisesti jokainen perheenjäsen käyttää omaa pilvipalveluaan valokuville.

Tämä rakenne kattaa kaikki 3-2-1-säännön osat: kolme kopiota, kaksi eri tallennusmuotoa (SSD + NAS:n kovalevyt) ja yksi etäkopio pilvessä.

Yleisimmät virheet

Monet aloittavat varmuuskopioinnin innokkaasti mutta tekevät muutamia tyypillisiä virheitä:

• Varmuuskopiointi unohtuu — automaatio on ainoa kestävä ratkaisu. Manuaalinen kopiointi loppuu aina jossakin vaiheessa.
• Palautusta ei testata — varmuuskopio on arvoton, jos et pysty palauttamaan siitä tiedostoja. Testaa palautus vähintään kerran vuodessa.
• Kaikki kopiot samassa paikassa — kaksi ulkoista levyä samalla työpöydällä ei täytä etäkopion vaatimusta.
• Liian harva kopiointi — jos varmuuskopioit kerran kuussa mutta työskentelet päivittäin, voit menettää kuukauden työn.

Kuinka usein varmuuskopioida?

Sopiva kopioväli riippuu siitä, kuinka paljon työtä olet valmis menettämään. Hyvä nyrkkisääntö on miettiä: “Jos menetän kaiken tämänpäiväisen työn, kuinka paljon se haittaa?”

• Päivittäin — suositeltava useimmille, erityisesti jos käytät tietokonetta työhön
• Viikoittain — riittävä, jos käytät tietokonetta lähinnä selailuun ja satunnaiseen käyttöön
• Reaaliaikaisesti — paras vaihtoehto kriittisille tiedoille, mahdollista pilvisynkronoinnin avulla

Yhteenveto

3-2-1-sääntö ei ole monimutkainen eikä kallis toteuttaa. Yksinkertaisimmillaan tarvitset vain ulkoisen kovalevyn ja pilvipalvelutilin alkuperäisten tiedostojesi rinnalle. Tärkeintä on aloittaa jostakin ja automatisoida prosessi niin, ettei se vaadi jatkuvaa muistamista.

Kun seuraavan kerran mietit, onko varmuuskopiointi todella tarpeen, kysy itseltäsi: mitä menetät, jos tietokoneesi hajoaa juuri nyt? Jos vastaus huolestuttaa, 3-2-1-sääntö on paras paikka aloittaa.